Miksi kannattaa hankkia luokiteltu/vaatimustenmukainen rakennusimuri tai alipaineistaja?

Lainsäädäntö on ikään kuin laatujärjestelmän kolmion kärki. Se ohjaa käyttämään hyviä käytäntöjä: se ei kuitenkaan määrää yksityiskohdista. Tyypillisesti siinä todetaan, ettei työntekijöitä saa altistaa, tai että käytetään vaatimustenmukaisia laitteita. Asbestilainsäädäntö on useiden muiden lakien, kuten työturvallisuuslaki, maankäyttö- ja rakennuslaki sekä asetusten suuntainen.

Valtioneuvoston asetus koneiden turvallisuudesta (400/2008, ns. koneasetus) tuli voimaan 29.12.2009. Koneasetuksella pantiin täytäntöön uusi konedirektiivi 2006/42/EY. Asetuksessa säädetään koneiden suunnitteluun ja rakentamiseen liittyvistä olennaisista terveys- ja turvallisuusvaatimuksista sekä niiden vaatimuksenmukaisuuden osoittamisesta, markkinoille saattamisesta ja käyttöön otosta.

Asbestiasetukseen on kirjoitettu tarkempia yksityiskohtia, kuten työhygieeniset raja-arvo (HTP), henkilökohtainen suojautuminen, altistuksen seuranta, työterveyshuolto, osastointimenetelmä ja osaamisvaatimukset. Viranomaisohjeissa annetaan sitten tarkempia ohjeita ja määräyksiä, kuten purkutyöluvan hakeminen, alkamisilmoitukset jne. Standardit ja ohjeet, kuten Ratu- kortit ovat suosituksia ja edustavat hyviä/parhaita käytäntöjä, varsinkin riita- ja oikeustapauksia ratkottaessa.
On tosiasia, että paljon keskustelua herättävä uusi asbestilainsäädäntö ei vaadi imureilta SFS EN 60335-2-69 H-luokitusta tai alipaineistajien testausta.

Jokaisen laitteistoa hankkivan on kuitenkin hyvä tiedostaa se tosiasia, että tilaajat voivat vaatia tyyppihyväksyntää riskienhallinta-suunnitelmansa ja laatujärjestelmänsä tueksi. Ilman tyyppihyväksyntää/ testaamista ei laitteen pölynhallintakykyä voida varmentaa. Pelkkä suodattimen testaus ei riitä, kokonaisuus, imurin rakenne ratkaisee.

Testaamattomien imurien mahdolliset vuotokohdat ja pölynkeräysjärjestelmän puutteellisuudet ovat iso riski vaarallisia aineita purettaessa. Aivan oman näkökannan tuo se asia, että näyttövelvoite imurin vaatimustenmukaisuudesta on käyttäjällä riitatilanteita kohdatessa. Valtioneuvoston asetuksessa koneiden turvallisuudesta kuvataan valmistajan ja markkinoille saattajan vastuun lisäksi koneen hankkijan vastuu.
 

Markkinavalvonta

Viranomaiset eivät tee koneille ennakkotarkastuksia; kyseessä on markkinavalvonta (ks. liite 1). Koneen maahantuoja, suomalainen jakelija, ostaja tai rahoittaja voi erityisten tarkistuslistojen avulla tarkistaa, että koneelle on tehty ennen maahantuontia tai jälleenmyyntiä tarvittavat toimenpiteet. Näistä tiedoista on hyötyä myös jokaiselle, joka vastaa kone- ja laitehankintojen suunnittelusta työpaikalla. (ks. liite 2)

Vertailun vuoksi esimerkiksi hengityksensuojaimissa on työnantajan varmistuttavaa hyväksynnöistä ennen töiden aloittamista. Sama pätee myös imureihin ja alipaineistajiin. Nämä laitteet voivat levittää vaarallista pölä laajalle alalle hetkessä, tällöin on koko rakennuksessa oleva henkilöstö vaarassa.

Asbestilainsäädännön tulkinta, viranomaisohjeet ja Ratukortit tulevat varmasti ottamaan kantaa laitteiden vaatimustenmukaisuudesta. Useissa EU-maissa nämä imurien tekniset spesifikaatiot on jo johdettu selkeästi lainsäädännöstä. mm. EU:n Konedirektiivistä. Lisäksi alipaineistajilta vaaditaan testausta myös hiukkasten osalta (DOP-testi). Ennakoi siis tämä, kun valitset imureita ja alipaineistajia vaarallisten aineiden purkuun!

Moni rakennusliike vaatii jo nyt SFS EN 60335-2-69 mukaisia imuriluokituksia työmaillaan, Eimerkiksi Hometalkoissa on tämä luokitus jo huomioitu. kts. Ohje homepölysiivoukseen sivu 6. Jos Hometalkoot näitä luokituksia jo täsmentää homepölysiivouksessa niin on merkillistä miksi samaa ohjetta ei noudatettaisi vaarallisten pölyjen kanssa.